Imetys

Työnnän nyt oman lusikkani tähän imetyssoppaan. Kuten sanottu, imetys on ihanaa ja kamalaa. Siihen on jokaisella mielipide. Mä en oo imetyksen puolella. Enkä kyllä ole vastaankaan. Mutta tiedän, että on niitä, joiden mielipide suuntaan tai toiseen on niin vahva ettei toista tapaa tehdä hyväksytä.

Aina on niitä, joille kaikki syyt lopettaa imetys on tekosyitä.
Maito ei riittänyt > sen tuotantoo on helppo lisätä!
Imettäminen ahdistaa > se on täysin luonnollista.
Korvikkeen antaminen on helpompaa > parin viikon jälkeen imettäminen on helpompaa ja nopeampaa.
Isäkin saa vauva-aikaa, kun syötetään pullosta > vauva tarvitsee muutakin läheisyyttä kuin ruokailu.
Lapsi kasvaa korvikkeellakin > rintamaito on parasta ravintoa vauvalle.

Ja kaikki ylläolevat esimerkit ovat faktoja.


Sitten on niitä, jotka ei kertakaikkiaan voi/halua imettää.
Äidillä on lääkitys, joka estää imettämästä.
Imetys tuntuu epämiellyttävältä.
Lapsi on siten sairas tai kehitysvammainen tai syntynyt keskosena, ettei voi imeä.
Maito ei nouse tai riitä.
Äiti ei halua imettää.

Yhtä kaikki, nämäkin ovat faktoja.


Mä oon epäonnistunu imetyksessä. Kahdesti. Ja molemmat kerrat imetys kaatu samaan syyhyn: maidon riittämättömyyteen.
Mulla on todella erikokoiset rinnat ja näin ollen pienemmästä ei tullut maitoa juuri nimeksikään. Ja yksi tissi ei tuota maitoa niin paljon, että se riittäisi vauvalle. Molemmille lapsilleni olen joutunut alusta asti antamaan lisämaitoa ja kokoajan korvikkeen määrää on pitänyt lisätä, kun minun maito ei ole riittänyt. Molempien kanssa olen istunut tuntitolkulla öisin ja päivisin sohvalla imettämässä ja itkenyt omaa riittämättömyyttäni. Molemmat lapseni ovat jääneet nälkäisiksi pelkällä minun maidollani. Ja molempien kohdalla olen todennut, ettei minun psyyke kestä loputonta tissirallia ja epävarmuutta ja nälässä kitisevää vauvaa. Joten molempien kohdalla olen kynsin ja hampain luopunut imetyksestä.


Olenko nyt huono äiti? En todellakaan.

Vaikka se, etten pystynyt imettämään oli pettymys ja tuntui pahalta, niin olen silti sinut  asian kanssa. Se, mitä vastasyntynyt tarvitsee ravinnon ja vaippojen vaihtamisen lisäksi on läheisyys, turvallisuuden tunne ja rakkaus. Ja imetys ei ole ainoa väline niiden antamiseen. Elämä pitää nähdä kokonaisuutena. Imetys on vain osa kokonaisuutta.
Ihailen ja arvostan heitä, jotka imettävät ja pystyvät siihen.
Mutta ymmärrän ja nostan myös hattua heille, jotka rohkeasti myöntävät, ettei minusta ole tähän.
Mä oon sitä mieltä, että jokaisen äidin täytyy saada itse määritellä se, mikä merkitys imetyksellä on hänelle ja vauvalleen.