Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen. Ainakin mikäli on mediaa, somea ja kanssaihmisiä uskominen. Ilma on poikkeuksellisen lämmin, sateet tulevat pääsääntöisesti vetenä, lukuunottamatta Lappia, jossa lunta on ennätysmäärä. Etelässä on tuskailtu, kun ei pääse luistelemaan, laskettelemaan ja hiihtämään. Finlandia-hiihtokin on peruttu ensimmäistä kertaa ja juurikin lumipulan takia. 57-vuotias äitini sanoi, ettei toista tällaista talvea muista. Pajunkissoja pääsee keräämään joulukuussa, tammikuussa saadaan ennätyssuuri suppilovahvero saalis. Kaikkialla kuulee sanottavan kuinka luonto on sekaisin.
Mutta voiko luonto mennä sekaisin? Eikö luonto vain reagoi ympäröivään säähän ja ilmastoon? Ei luonto katso kalenterista, että kappas, nythän on joulukuu, tuossa teille metri lunta ja paukkupakkaset. Tai toukokuussa huomaa, että ei hitto, kevään pitäisi olla kauneimmillaan, mutta vieläkin on lämpötilat alle nolla, sori tyypit! Ei, luonto ei ymmärrä sen enempää kalenterikuukausia kuin juhlapyhiäkään. Jos jouluna on kesäkelit, niin luonto kukkii, se nyt vaan on fakta eikä se tarkoita, että luonto olisi sekaisin.
Voiko poikkeuksellisen lämmin talvi sitten johtua ilmastonmuutoksesta? Ei tietenkään, ilmastonmuutoshan on myytti. Hah. Olispa.
Leutoja talvia on ollut aina, mikä ei sinällään ole poikkeustila. Kuitenkin, jos tarkastellaan keskilämpötiloja, kärkipäässä ovat viimeisimmät vuodet, tarkemmin sanottuna vuodet 2015-2018 ovat olleet mittaushistorian kuumimmat. Jäätiköt sulavat, lämpöaallot piinaavat, sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Saamme jatkuvasti käsiimme uutta tietoa ja uusia raportteja ilmaston lämpenemisestä, ihmiset lakkoilevat ja pitävät mielenosoituksia, asiaa tutkitaan jatkuvasti ja hallituksessa tehdään päätöksiä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Silti näyttää ikävästi siltä, että olemme myöhässä ja liian hitaita.
Minulle ilmastoahdistus on tuttua. Minulla on kaksi pientä lasta ja väkisinkin jää miettimään, millainen heidän tulevaisuutensa maailma on. Ja vaikka kaikki nämä edelläolevat asiat ovat tiedossa, minusta tuntuu, ettei ihmisiä kiinnosta. Oma hyvinvointi ja omat mieltymykset ovat tärkeämpiä asioita, kuin ilmasto. Saavutetusta elintasosta ei hevin luovuta ja shoppailu yksinkertaisesti on kivaa ajanvietettä. Meidän perhe tarvitsee kaksi autoa, koska toinen voi mennä rikki ja ulkomaille on päästävä ainakin viisi kertaa vuodessa, koska ikuinen matkakuume. Liha nyt vain on liian hyvää ja tavarat on saatava uusina, käytetty hajoaa kuitenkin heti.
Aivosi saattavat nyt nyrjähtää, kun kerron, että kaiken tuon voi tehdä myös ilmastoystävällisesti. Voit matkustaa ilmastoystävällisesti, voit shoppailla ilmastoystävällisesti, käytetty tavara ei hajoa heti ja kaikkea ei tarvitse aina omistaa, voi lainata tai vuokrata. Ilmastoteot eivät ole rakettitiedettä. Ilmastoteot eivät tarkoita automaattisesti asioista luopumista vaan ne ovat pikemminkin tapoja löytää ilmastoystävällinen tie. Voinko syödä eri tavalla, jotta syömiseni ei kuluttaisi ilmastoa niin paljon? Voisinko liikkua paikasta toiseen niin, että hiilijalanjälkeni ei kasva? Miten matkustaisin niin, ettei se aiheuttaisi kohtuutonta taakkaa ilmastolle? Olisikohan jollain tutulla, kaverilla, naapurilla lainata mehustinta, jota tarvitsen vain kerran vuodessa?
Onko nyt siis tarve ahdistua? Ei, koska ahdistus ei auta. Onko paniikin aika? Ei, paniikkikaan ei taida auttaa. Onko nyt sitten tekojen aika? Todellakin! Jos jotain, niin nyt on tekojen aika. Meidän pitää lopettaa vain puheet luonnon sekoamisesta ja siirtyä tekoihin. Sellaisiin tekoihin, ettei se ympärillä oleva luonto tuhoudu ja myös me sen ympärillä. Ilmasto muuttuu, meidänkin on muututtava. Valittaminen, vastaanvänkääminen ja tekosyiden keksiminen on so last season. Niinkuin on kohta vuodenajatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti